Mitä haluaisin sanoa opettajalleni
Teksti: Minni Metso
Kuva: Pexels ja kuvamuokkaus Minni Metso
Keskittymishäiriö ei ole keskittymättömyyshäiriö, sillä keskittymishäiriö pelaa molemmilla puolilla. Se toimii oman mielensä mukaan, painaen vuorotellen pohjaan kaasua ja jarrua.
Toisinaan mietin, millainen keskustelu on syntynyt, kun aineenopettajat ovat kokoontuneet antamaan diagnosoimattomalle minulle käytösarvosanaa; äidinkielen mallioppilas onkin uskonnon tuntien häirikkö. Kokeista on hirveän hyvät arvosanat, mutta läksyjä on tehty korkeintaan oppitunnilla. Oppilas arvostelee kärkkäästi liikuntatuntien ohjelmaa ja toisaalta opettaa luokkatovereilleen matematiikkaa.
Viittasin ja kerroin opettajalle, ettei kaveri ehdi lukea opetusvideon tekstityksiä. Säikähdin, kun minua seuraavaksi läksytettiin muiden nolaamisesta. Vilpitön auttaminen kääntyi kieroksi pahantahtoisuudeksi koko luokan edessä.
Omassa lapsuudessani ei tunnettu adhd:tä ilman oppimisvaikeuksia – joillain lapsilla vain sattui olemaan käytöshäiriöitä ja välinpitämättömyyttä aiheuttava asenneongelma. Torujen ja rangaistusten antajan on täytynyt uskoa, että olen tietoisesti valinnut toimia väärin. Tukea tai keinoja ei kuitenkaan tarjottu.
Koulumaailmalla ja sen aikuisilla on valtava vaikutus minäkuvaamme niin oppilaina kuin yhteisön jäseninä. Kielteinen kokemus omasta oppimisesta voi saada karttamaan opintoihin liitettyjä riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemuksia myös tulevaisuudessa. Erityisen haavoittuvaisessa asemassa olemme me, jotka olemme tutkitusti alttiita alisuoriutumaan opinnoissa. Koska adhd ei vaikuta älykkyyteen, tämä alttius viittaa mielestäni juuri tuen ja ymmärryksen puutteeseen.
Vaikka olinkin taitava takomaan hyviä numeroita, koulu kuulutti jatkuvasti puuttuvien läksyjen ja välineiden perään. Vuosikausia viestittiin, että unohtelu oli huolimattomuutta, jonka voisi lopettaa yrittämällä kovempaa. Kukaan ei pysähtynyt kohtaamaan lasta, joka kasasi harteilleen lisää epäonnistumisia eikä todella kyennyt täyttämään asetettua vaatimusta. Avuttomuus söi onnistumisen tunnetta kaikesta siitä, mikä sujui.
Minäkuva kasvoi valtavassa ristiriidassa, jossa voitotkin näyttivät sattumilta. Ympärillä julistettiin absoluuttisia ohjenuoria mind mapeista ja hyvään suoritukseen vaadittavasta valmistautumisesta, jotka eivät koskaan täsmänneet omaan työskentelyyn. Omien tarpeiden ja taipumusten huomioiminen vaati vastavirtaan uimista. Yleisten ohjeiden sivuuttaminen loi uskomuksen siitä, ettei tehnyt onnistumistensa eteen yhtään mitään.
Koulumaailma on antanut myös paljon eväitä, jotka kantavat edelleen. Luova kirjoittaminen on muodostunut kallisarvoiseksi tunteiden säätelyn keinoksi, kun filosofia auttaa löytämään näkökulmia. Jatko-opintoja ja työelämää tukee perusteellisesti valettu pohja, jossa näkyy erityisesti kahden äidinkielen opettajan korvaamaton työ.
Ennen kaikkea pohja on vankka siksi, että se on uskaltanut asettua omaan muottinsa. Se ei edelleenkään suunnittele, kertaa tai tarkasta. Se unohtelee, välttelee, uppoutuu ja näpertää. Se on luova laatikon ulkopuolelta -ajattelija, joka saattaa palauttaa työnsä määräajan jälkeisenä päivänä. Ja miksi sen pitäisi muuttua?
Hermoneuvosto-podcastissa ADHOODSin käyttäjät kokoontuvat keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Hermoneuvosto tarjoaa vertaistukea, tietoa ja näkökulmia adhd-oireisten arkeen ja ympäristöön. Podcast tulee julkisesti kuunneltavaksi maaliskuussa 2023.
