Yleistä tietoa adhd:stä
Adhd (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen oirekuva, jossa esiintyy toimintakykyä haittaavia ja pitkäaikaisia haasteita keskeisissä ydinoireissa eli keskittymisessä, aktiivisuuden säätelyssä ja impulssien hillinnässä. Adhd voidaan tunnistaa lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa.
Adhd:n syyt ovat usein monitekijäisiä. Sen syntyyn vaikuttavat perinnölliset ja raskauteen sekä synnytykseen liittyvät tekijät. Yksilön synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet voivat selittää adhd:tä. Psykososiaalisilla ja ympäristötekijöillä voi myös olla merkitystä oireiden ilmenemiseen.
Adhd-termiä käytetään kaikista kolmesta esiintymismuodoista, joissa ydinoireiden painotus vaihtelee.
- yhdistetty muoto (tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus)
- tarkkaamaton muoto eli add (ei yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta)
- yliaktiivis-impulsiivinen muoto (ei tarkkaamattomuutta).
Yleensä oireet alkavat ennen kouluikää, mutta ne voidaan tunnistaa myös vasta vaatimusten kasvun ja koulunkäynnin haasteiden myötä tai joskus vasta aikuisuudessa. Häiriötekijät, kuten väsymys ja kiire, aiheuttavat adhd-oireiselle enemmän haittaa kuin muille. Ympäristötekijät kuten melu, muut ärsykkeet tai ryhmätilanne, voivat voimistaa oireita.
Lääketieteellisen näkökulman ohessa adhd voidaan nähdä yksilöllisenä tapana hahmottaa ja tulkita maailmaa. Oireet voidaan nähdä myös vahvuuksina, etenkin silloin, kun henkilö on saanut tukea ja apua haasteisiinsa. Adhd:ssä aivoilla on ongelmia säädellä tarkkaavuutta, aktiivisuutta ja impulsiivisuutta, minkä vuoksi erilaiset häiriötekijät aiheuttavat adhd-oireiselle enemmän haittaa kuin muille.
Ydinoireet
1. Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus
Tarkkaavuuden säätelyn vaikeudella tarkoitetaan esimerkiksi vaikeutta kohdistaa tarkkaavuutta olennaiseen asiaan, ylläpitää sitä tehtävän tekemiseksi loppuun, siirtää tarkkaavuutta asiasta toiseen ja lopettaa tekemisen oikea-aikaisesti.
Tarkkaavuuden säätelyn pulma näkyy usein muun muassa keskittymisvaikeuksina, häiriöherkkyytenä, taipumuksena hukata tavaroita, unohdella asioita sekä lyhytjänteisyytenä.
Usein tarkkaavuuden säätelyssä on vaihtelua. Mielenkiintoiseen asiaan tai tekemiseen voi keskittyä intensiivisesti, kun haastavalta tuntuvaan, tärkeäänkin asiaan, on haasteellista suuntautua.
Hyperfokusointi on tavallista, jolloin kiinnostaviin asioihin uppoutuminen voi olla niin intensiivistä ja liiallista, että aika ja ympäristö häviävät mielestä. Uppoutuminen itseä kiinnostavaan asiaan voidaan nähdä sekä vahvuutena että haasteena.
2. Aktiivisuuden säätelyn vaikeus
Aktiivisuuden säätelyn vaikeus tarkoittaa haastetta säätää omaa aktiivisuustasoa ja toimintaa kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.
Etenkin lapsilla yliaktiivisuus ja motorinen levottomuus, esimerkiksi vaikeus olla paikoillaan, on tavallista. Yliaktiivisuus vähenee usein nuoruusiässä. Aliaktiivisuus näyttäytyy usein aloittamisen vaikeutena ja matalana vireystilana.
3. Impulsiivisuus
Impulsiivisuudella tarkoitetaan sitä, että adhd-oireinen on malttamaton ja ehtii toimimaan ilman harkintaa. Lyhytjänteisyys, ärtyisyys tai kärsimättömyys voi kuormittaa ihmissuhteita ja perheen arkea.
Adhd:ssä esiintyy usein toiminnan ohjauksen haasteita eli vaikeutta suunnitella, aloittaa, ylläpitää toimintaa ja arvioida sitä. Päivittäisten taitojen ja rutiinien omaksuminen voi olla haastavaa.
Varhainen tunnistaminen on tärkeää
Adhd:n mahdollisuus tulisi ottaa huomioon aina, jos lapsella tai nuorella on ongelmia käyttäytymisessä tai koulunkäynnissä. Lapsilla ja nuorilla adhd tunnistetaan ja hoidetaan yleensä perusterveydenhuollossa.
Aikuisen kohdalla epäily adhd:stä saattaa herätä hänellä itsellään, läheisillä, työpaikalla tai esimerkiksi työterveyshuollossa. Aikuisen adhd-diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri, mutta sen voi tehdä myös opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri. Aikuisen tutkimuksissa varmistetaan, että oireita on ollut jo lapsuusiässä.
Hoitamattomana adhd voi haitata opintoja ja myöhemmin työllistymistä sekä suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen tai päihteiden käytön riskiä. Varhainen ja aktiivinen hoito vähentää terveysriskejä ja parantaa yksilön ja hänen läheistensä elämänlaatua.
Lisätietoa ADHD:n Käypä hoito -suosituksesta
ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi (potilasversio)
ADHD:n psykososiaaliset hoidot (video)
ADHD:n lääkehoito (video, Uutispalvelu Duodecim)
Mitä adhd on?
Videolla puhuu Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian linjajohtaja, osastonylilääkäri KYS, ADHD:n Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja. Videon kesto on 5,13 minuuttia.
Miten adhd näyttäytyy jokapäiväisessä elämässä?
Videolla puhuvat Marica, Ina ja Jenni (äiti). Videon kesto on 4,02 minuuttia.