Body double ja maskaaminen – ADHOODSin vakioaiheet tutuiksi
Teksti: Sinna Saarto
Kuva: Pexels
Marraskuu lähenee pikkuhiljaa loppuaan ja kohta voikin hyvillä mielin aloittaa joulun odotuksen. ADHOODS-palvelimella ollaan marraskuun aikana päästy nauttimaan useista kiinnostavista asiantuntijavierailuista ja muista ryhmistä. Porukan vahvistukseksi on nyt koulutettu myös joukko uusia vertsikoita! Millaiset aiheet ja ilmiöt palvelimella sitten ovat nousseet esiin?
ADHOODSissa body doubling on paljon hyödynnetty vertaistuen muoto, ja palvelimella onkin tänä päivänä peräti kaksi body double -puhekanavaa. Toinen niistä on tarkoitettu hiljaiseen työskentelyyn, toinen sellaiseen yhdessä tekemiseen, minkä aikana saa myös käydä vapaata keskustelua. Moni on huomannut body doublen helpottavan toiminnanohjauksessa, sillä asioita saattaa saada helpommin aikaiseksi toisen ihmisen ollessa läsnä.
Maskaaminen on myös melko pitkäkestoinen keskustelunaihe. Se saattaa nousta säännöllisesti pinnalle jo siksi, koska se on merkittävä osa useimpien neurokirjon ihmisten arkea. Käytännössä se tarkoittaa oireiden peittelyä niin, että ihminen voi näyttäytyä muiden silmissä sosiaalisesti hyväksyttävällä ja neurotyypillisellä tavalla.
Tätä ilmiötä vähätellään herkästi – mukautuvathan neurotyypillisetkin ihmiset jonkin verran sosiaalisen ympäristönsä vaatimuksiin. Ero tällaisen tavallisen mukautumisen ja maskaamisen välillä onkin ehkä juuri kuormittavuudessa. Neurokirjolla oleva ihminen ei välttämättä koe saavansa olla täysin oma itsensä missään seurassa tai ympäristössä, vaan matkassa kulkee aina maski.
Viimeaikaisten asiantuntijavierailujen ja muiden ryhmien myötä ihmissuhteita on palvelimella puitu jonkin verran. Maskaaminen vaikuttaa herkästi myös ihmissuhteisiin, sillä syvää yhteyttä voi olla hankalaa muodostaa maskin takaa.
Kyseessä ei myöskään aina ole tietoinen toiminta, vaan peittelyä voi tapahtua ympäristöltä koko elämän varrella saadun palautteen seurauksena. Maskin raottaminen ei siis aina tapahdu helposti.
Myös tästä syystä vertaisten tuki voi olla ensiarvoisen tärkeää. Jokaisella olisi hyvä olla edes jokunen ihminen, jonka seurassa pystyy olemaan oma itsensä ja joka ymmärtää adhd-oireisen arkea.
