Adhd ja siirtymävaiheet

Teksti: nimimerkki Saiseto

Kuva: Pexels

Minä olen huomannut, että vaikeimmat siirtymävaiheet ovat ne, jotka vaativat minua muuttamaan ajattelutapaani tai siirtymään kokonaan uuteen kontekstiin. Jos esimerkiksi työskentelen keskittyneesti tietokoneen ääressä ja sitten yhtäkkiä minun on vaihdettava puhelimeen vastatakseni tärkeään puheluun, tuntuu kuin aivoni jumittuisivat. Ajatukseni harhailevat, enkä meinaa muistaa, mihin olin jäänyt.

Vaikeimpia hetkiä minulle ovat ne, kun aamuisin pitää saada vaihde silmään ja aloittaa päivän flow tai iltaisin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Yhtenä esimerkkinä voi myös olla, kun pitää lähteä jonnekin. Jään helposti kiinni kotifiilikseen, ja sitten tuleekin kiire, kun odottelen liian pitkään.

Aivot jumittuvat, puuttuu motivaatiota uuteen tehtävään, ajanhallinta katoaa. Näitä ei tule siirtymävaiheissa ajateltua. Kuinka usein olenkaan sanonut, että olisin paikalla hetkessä, mutta siirtymävaiheita en ottanut huomioon. Kaupassakäynti kestäisi vain viisi minuuttia, mutta siirtymävaiheet mukaan lukien se kestääkin lähemmäs kolmekymmentä minuuttia.

Adhd:n kanssa eläminen on joskus tällaista jatkuvaa jonglerointia. Yhdellä kädellä pyrit pitämään keskittymisesi tehtävässä, toisella yrität samalla torjua häiriötekijöitä ja kolmannella kädellä yrität pitää mielessä kaiken, mitä sinun pitäisi tehdä seuraavaksi. Lisätään tähän siirtymävaiheet niin soppa on täysin valmis!

Flow-tilassa siirtymävaiheita ei tunnu olevan, joten siihen pyrkiminen on kyllä sen arvoista. Joskus kun vaikka alat laittaa pyykkejä, niin yhtäkkiä oletkin siivoamassa koko huushollia ja viemässä roskia ulos ilman sen enempää yrittämistä. Toisinaan siirtymävaiheet vievät niin paljon aikaa, että saa vain pari asiaa tehtyä.

Onneksi on olemassa asioita, joita voi tehdä helpottaakseen siirtymävaiheita. Yksi tärkeimmistä on suunnitella etukäteen. Jos tiedän, että minun on vaihdettava yhdestä asiasta toiseen, yritän jo etukäteen miettiä, mitä minun on tehtävä ja miten voin tehdä siirtymästä mahdollisimman sujuvan. Minulla toimii puhelimen kalenteri, herätykset ja armollisuus aikatarpeitani kohtaan. Olen myös luonut useita systeemejä helpottaakseni siirtymistä asioista toiseen. Luon vaikka musiikinkuuntelulla pienen sillan helpottaakseni siirtymistä sillä, että yksi asia ainakin pysyy samana ja luo pientä momentumia ja flow:ta.

Myös puhtaan ja järjestetyn työympäristön ylläpitäminen voi auttaa. Kun tavarat ovat järjestyksessä ja pöytä siisti, on helpompi keskittyä tehtävään ja välttää häiriötekijöitä. Viimeisin helpotukseni tähän oli ostaa yksi hylly lisää ja luoda uusi kaaoslaatikko, johon voi heittää kaiken ylimääräisen mille ei löydä paikkaa.

Joskus lyhyt tauko voi myös olla hyödyllinen. Jos tunnen, että olen jumissa enkä meinaa saada mitään aikaan, nousen ylös ja koetan saada sykkeeni ylös. Tämä yleensä auttaa minua virkistymään ja saamaan veren kiertämään ja samalla liikettä olemukseen. Toisinaan myös makoilu voi olla juuri se kaikista tarpeellisin asia, että pääsee liikkeelle myöhemmin. Tässähän on sitten vaarana se, että voi helposti jäädä puhelimelle scrollaamaan.

Viimeisenä vielä, mutta minusta yksi tärkeimmistä: Palkitseminen. Joskus saatan palkita itseni ennen kuin aloitan tehtävän tekemisen, että saan dopamiinit ylös ennen tylsän asian tekemistä. Tai palkitseminen asiaa tehdessä.

Toisaalta siirtymävaiheitakin voi hyödyntää jonkin uuden opettelemisessa, hyvien keskustelujen käynnissä, stressin lievittämisessä, ideoimisessa, vaikka missä. Yleensä koetan itse tehdä jotain hyvää, kun olen jumissa, niin eipähän sekään aika mene täysin hukkaan.

On hyvä muistaa, että kaikilla, joilla on adhd, ovat erilaisia. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Tärkeintä on löytää itselle sopivat tavat selviytyä siirtymävaiheista ja oppia hyväksymään omat vahvuudet ja heikkoudet. Uskon vahvasti, että voimme löytää paljon positiivisia asioita omista haasteistamme ja luoda itsellemme uniikin kokemuksen, joka luo meille paremman fiiliksen ja on meille hyödyllistä.