Etusivu

Ei heitetä palloa kuntoutuksesta toisaalle – otetaan siitä koppi!

Julkaistu 30.5.2023

Parhaillaan vietettävän kuntoutusviikon (29.5.–2.6.) aikana on hyvä hetki nostaa kuntoutuksen merkitystä neuropsykiatristen oirekuvien aiheuttamien toimintakyvyn haittojen lieventämisessä. Kuntoutuminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja vastuunottoa, toimivaa palvelu- ja kuntoutusjärjestelmää sekä riittävää rahoitusta kaikilla tasoilla. Juuri nyt on tärkeää keskittyä rakenteiden pitkäjänteiseen kehittämiseen eikä niiden romuttamiseen.

Arviolta noin 10 %:lla väestöstä on kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, kuten adhd, autismikirjo, Tourette tai kehityksellinen kielihäiriö. Tuen ja kuntoutuksen tarpeet ovat hyvin moninaisia ja voivat vaihdella eri elämäntilanteissa. Tukea tai kuntoutusta voivat tarvita esimerkiksi pienen vilkkaan tai aistiherkän lapsen vanhemmat, oppimisen haasteiden kanssa kipuileva koululainen, itsenäistymistä harjoitteleva nuori tai työelämän vaatimuksissa pinnistelevä aikuinen.

Vahvempaa, moniammatillista tukea tarvitsevat ne, joilla on neuropsykiatrisen oirekuvan rinnalla muita haasteita, kuten samanaikainen muu psykiatrinen diagnoosi, riippuvuuksia tai päihdehäiriö, rikoksilla oireilua, taloudellisen hyvinvoinnin haasteita tai rikkonaisista perhesuhteista johtuvia pulmia.

Tuen ja kuntoutuksen rakentaminen tilanteissa, joissa neuropsykiatriset piirteet tai diagnoosit vaikuttavat jonkun perheenjäsenen toimintakykyyn, on ennen muuta joukkuepeliä. Kohtaaminen jokaisen ammattilaisen kanssa voi rakentaa luottamusta tai murentaa sitä.

Kuulluksi tuleminen ja pysähtyminen pohtimaan ratkaisuja luo toivoa, kun taas ohitetuksi tuleminen tai pompottelu ammattilaiselta toiselle voi heikentää luottamusta tukeen ja apuun. Tukea adhd-oireisille tarjoavat ammattilaiset tarvitsevat työnsä tueksi vahvat rakenteet ja resurssit.

Neuropsykiatriaan liittyvää osaamista ja neuromoninaisuuden huomioimista tarvitaan kaikissa yhteiskunnan peruspalveluissa. Neurokirjon henkilöiden tarpeet tulee tunnistaa ja vastata niihin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa, työpaikoilla sekä muissa palveluissa.

Rakentumassa olevista matalan kynnyksen palveluista ei pidä luopua. Joskus keskusteluyhteys ammattilaiseen ja ohjaus omahoitoon, järjestöjen palveluihin tai arjen rakentamiseen itselle sopivaksi voi riittää, eikä pitkäkestoiselle kuntoutukselle ole tarvetta.  Näin mahdollistetaan kokemuksia tasa-arvoisesta kohtelusta sekä omien vahvuuksien käyttöön saamisesta, mikä vähentää ulkopuolisuuden ja syrjään jäämisen kokemuksia.

Arvostavan kohtaamisen ja kynnyksettömän tuen rinnalla on turvattava hyvinvointialueiden kuntoutuksen ammattilaisten inhimilliset työolosuhteet ja riittävä rahoitus. Hyvinvointialueiden on luotava monialaisen yhteistyön mahdollistavat toimintarakenteet, erilaisia tukimuotoja yhdistävät palvelupolut sekä ennen kaikkea varattava resurssit lakisääteisiin kuntoutuspalveluihin.

Tämä tulisi nähdä kuluerän sijaan pitkäjänteisenä sijoituksena niiden henkilöiden hyvinvointiin, joilla on neuropsykiatrisia oireita tai diagnooseja. Tuttua ja tutkimuksen todentamaa on se, että kuntoutuksen sijoitetut eurot vähentävät tarvetta raskaampiin palveluihin, kuten pitkiin hoitojaksoihin, sijoituksiin tai laitosvuorokausiin eri yksiköissä.

Kunnan peruspalvelujen sekä hyvinvointialueiden toteuttaman kuntoutuksen lisäksi neuropsykiatrisiin oirekuviin liittyvissä toimintakyvyn haitoissa myös Kelalla on merkittävä rooli. Kela on luonut, tutkinut ja tulosten perustella pitkäjänteisesti kehittänyt räätälöityjä kuntoutuspalveluja neuropsykiatrisille asiakasryhmille. Tällä hetkellä lasten ja nuorten neuropsykiatrisen harkinnanvaraisen kuntoutuksen palvelujen, kuten Laku-kuntoutuksen sekä Oma Väylä -kuntoutuksen, rahoitus on riittämätöntä ja tulevaisuus vuosittain varmistuvan rahoituksen vuoksi vaakalaudalla.

Tarvitaan siis kuntoutuksen kokonaistilanteen hahmottamista sekä kopin ottamista palvelujärjestelmän eri tasoilla, jotta adhd:n hyvä hoito ja kuntoutus voivat toteutua oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti. Ilman tätä henkilöt, joilla on neuropsykiatrisia oireita ja heidän perheensä, ovat riskissä joutua tiukentuvien kuntoutuksen kriteerien vuoksi epätasa-arvoiseen asemaan. Lisäksi viiveet kuntoutuksen aloitukseen voivat venyvä varsin pitkiksi, mikä voi vaikuttaa myös kuntoutuksen tuloksellisuuteen. Ei siis heitellä palloa kuntoutuksesta muualle, vaan otetaan siitä koppi – yhdessä!

Aihetta sivuaa myös juuri julkaistu Kuntoutusverkoston kannanotto: Hyvinvointialueiden panostettava kuntoutukseen – vaikuttava kuntoutus parantaa työllisyyttä ja ihmisten elämänlaatua. 

Kirjoittajat:
Piia Haukilahti, ADHD-liiton asiantuntija
Katja Suni, ADHD-liiton kehittämispäällikkö