“Kymmenenkin euroa on iso apu”, “Myymme vanhat tavarasi hyvän tarkoituksen puolesta.” Hyvinvointi maailmassa lisääntyy kehityksen myötä, mutta ei jakaudu aina tasaisesti. Niin läheltä kuin kaukaakin löytyy ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat sellaista tukea, jota heidän lähipiirinsä tai viralliset tukijärjestelmät eivät pysty tarjoamaan. Siksi onkin onni, että on lukuisia kansalaisjärjestöjä, jotka pyrkivät omalla toiminnallaan paikkaamaan tukiverkkojen aukkoja.

Kehityksen myötä järjestöjen tukeminen on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin: vain muutama näpäytys kännykällä, ja maailma on jälleen parantunut viiden euron verran. Lahjoittamisesta tulee hyvää mieli, ja syystäkin, sillä toiselle merkityksetön summa voi tarkoittaa toiselle päivää, jolloin ei tarvitse miettiä, riittävätkö rahat ruokaan. Vaikka rahan antaminen on vaivaton tapa auttaa, valitsevat jotkut silti lahjoittaa jotain, mikä on rahaakin arvokkaampaa: aikaa.

Monet kansalaisjärjestöt, ADHD-liitto mukaan luettuna, saavat yhteiskunnalta tärkeään työhönsä rahallista tukea, jonka turvin palkattu henkilökunta huolehtii toiminnan jatkuvuudesta ja koordinoinnista. Heidän aikansa tai jaksamisensa eivät kuitenkaan mitenkään riittäisi kaikkeen siihen toimintaan, jota ADHD-liitto ja sen jäsenyhdistykset ADHD-oireisten ja heidän läheistensä auttamiseksi järjestävät. Suuri osa toiminnasta olisi yksinkertaisesti mahdotonta toteuttaa, elleivät sitä tekisi vapaaehtoiset.

Vapaaehtoistyötä on hyvin monenlaista, ja työn luonne riippuu usein asiasta, jonka eteen töitä tehdään: ADHD-yhdistyksissä se voi olla esimerkiksi vertaisryhmän vetäjänä toimimista tai yhdistyksen toiminnan organisointiin osallistumista. Kaikelle vapaaehtoistyölle yhteistä on kuitenkin se, ettei siitä makseta palkkaa; sen tekijä lahjoittaa vapaa-aikaansa auttaakseen muita.

Jotkin vapaaehtoistyön muodot ovat sellaisia, että auttamassa voi käydä silloin tällöin, kun taas joskus vaaditaan pidempiaikaista sitoutumista. Esimerkiksi vertaistukiryhmät tuskin olisivat kovin suosittuja, jos tapaamisia järjestettäisiin epäsäännöllisesti sen mukaan, miten vetäjää sattuu huvittamaan. Moni muukin yhdistyksissä tehtävä työ on sellaista, että hyviä tuloksia voidaan saavuttaa vain, jos tekijät ovat työhön sitoutuneita. Se on aika paljon vaadittu, kun palkkioksi on luvassa korkeintaan kiitos ja hyvä mieli.

Voisi kuvitella, ettei palkaton ja ajoin paljonkin työllistävä vapaaehtoistoiminta juuri houkuttele tekijöitä. Joskus ihmisten halu tehdä työtä yhteisen hyvän eteen kuitenkin yllättää, kuten ADHD-liiton parikymmentä jäsenyhdistystä ja yli 50 vertaistukiryhmää osoittavat. Noiden yhdistysten olemassaolo ja kaikki niiden tekemä työ ovat mahdollisia ainoastaan, koska ihmiset ovat kerääntyneet yhteen ja päättäneet haluavansa tehdä hyvää.

Rahaa on rikkaimmallakin vain rajallisesti, eikä mikään summa riitä ostamaan lisää, kun se joskus loppuu; siitäkin huolimatta jotkut haluavat pyyteettömästi käyttää aikaansa toisten elämänlaadun parantamiseen. Miten sellaisesta voisi tarpeeksi kiittää? Hyvä alku on tietysti muistaa sanoa “kiitos”, mutta keksin sen lisäksi toisenkin tavan.

Nimittäin mitäpä, jos kiitokseksi antaisit myös omasta ajastasi, ellet niin jo tee? Keskiviikkona 5.12. vietetään Kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää, jotta muistaisimme kaikki olla kiitollisia niistä lukemattomista tunneista, jotka on yhteisen hyvän edestä lahjoitettu. Mikä olisi parempi päivä päättää lähteä mukaan? Se on arvokkain kiitos, jonka voit vapaaehtoiselle antaa.

Siispä kiitos kaikille vapaaehtoisille korvaamattoman arvokkaasta panoksestanne – olette päivänne todella ansainneet!

Klaus Karkia, ADHD-liiton hallituksen puheenjohtaja

Puhelinneuvonta

040 541 7696

ma-to klo 9-11