fbpx

Ajatus harhailee ja tekemättömien tehtävien lista painaa jossain mielen sopukoissa – toimeen pitäisi tarttua, mutta aloittaminen takkuaa ja edellisetkin pitäisi saattaa loppuun. Netflixin uusi sarja houkuttelee ja toisaalta olisi kiva kokeilla joogaa, ratsastusta ja ralliautoilua. Kuulostaako tutulta? Esimerkiksi tuollaista voi olla opiskelu adhd-aikuisena.

Avoimen kirjan sivuja on taitettu kirjan keskustaa kohti niin, että sivuista muodostuu sydämen mallinen kuvio.

Olen saanut oman diagnoosini aikuisena. Elämän tahmaisuus, jaksamattomuus, herkästi kuormittuvaisuus ja suuri sisäinen levottomuus sai viimein nimen itselleen – ei ollutkaan kyse laiskuudesta ja tyhmyydestä, vaan siitä, että minun aivoni toimivat hieman eri tavalla kuin joidenkin muiden. Se oli suuri helpotus, lempeys ja ymmärrys itseäni kohtaan alkoi kasvamaan siitä hetkestä lähtien. Sain diagnoosin siinä vaiheessa, kun korkeakouluopintoja oli takana kaksi vuotta.

Minulla on läpi elämäni ollut suuria haasteita itsetuntoni kanssa. Olen kokenut olevani perustavanlaatuisesti huono. Tämä on aiheuttanut sen, että en esimerkiksi ole koskaan ajatellut olevani korkeakouluopiskelija. Sehän on tarkoitettu viisaille ja järkeville aikuisille. Sellaisille, joihin minä en tulisi koskaan kuulumaan. Jonkun impulsiivisuushetken johdattamana kuitenkin hain kouluun ja suureksi yllätyksekseni pääsinkin. Enää piti vain miettiä, että miten saisin hoidettua kodin, työn, perheen sekä opiskelun ja samalla pitäisin kiinni omasta jaksamisestani. Heh, ei ollut ihan niin helppoa kuin itselleni uskottelin, mutta näin opintojen loppusuoralla on hyvä kurkistaa taaksepäin ja miettiä, mikä minut sai jaksamaan ja mikä auttoi opiskeluissani.

Minulle on tuttua se, että innostun hirveän helposti jostain, mutta kiinnostus lopahtaa hyvin äkkiä. Oli siis tärkeä pitää kiinni koko opintojen ajan siitä ajatuksesta, että mitä sitten kun valmistun. Missä haluan olla töissä, mitä haluan tehdä, millaisia asioita haluan saavuttaa. Pohdin valmistujaismekkoa, valmistujaiskuvia ja suuren suurta tilipussia, jonka valmistumiseni jälkeen kuukausittain tililleni keräisin (heh). Ihan mitä tahansa, mikä antoi motivaatiota jaksaa opiskeluita. Minulle toimi parhaiten se, että työstin esimerkiksi eri kurssien esseitä samaan aikaan. Joku toinen ehkä aloitti yhtä, teki sen loppuun ja siirtyi toiseen. Minulle toimi parhaiten se, että kun kyllästyminen iski johonkin, siirryin työstämään toista ja näin ollen sain vireen pidettyä yllä. Saan sen ehkä kuulostamaan liian helpolta, ei se aina ole, ja joskus on ok jättää kaikki hommat sikseen ja lähteä vaikka hiihtämään. Tärkeintä on pitää kiinni omasta jaksamisestaan. Meillä on tapana tavoitella täydellisyyttä, jäädä jumiin johonkin tehtävään hiomaan siitä vielä entistäkin parempaa. Kuulin hiljattain eräältä adhd-puhujalta lauseen: ”Valmis on parempi kuin täydellinen” ja se kosketti. Niin, totta. Sen sijaan, että tavoittelen täydellistä, voin tavoitella valmista. Olisinpa kuullut tämän jo aikaisemmassa vaiheessa opintoja, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tallettakaa tämä lause siis itsellenne ja palatkaa siihen aina, kun jumiudutte hiomaan ja hiomaan ja vielä kerran hiomaan jo valmista tekstiä.

Aikataulutus on tärkeää. Olen siinä huono, mutta olen hiljalleen oppinut. Olen pyrkinyt pitämään kiinni palautuspäivistä, koska tiedän, että tekemättömät asiat stressaavat, aiheuttavat ahdistusta ja lopulta sen, etten enää tiedä mistä aloittaa. Diagnoosin saatuani juttelin opinto-ohjaajan kanssa erityisjärjestelyistä, joita oli mahdollista saada. Pidennetty tenttiaika sekä mahdollisuus kirjoittaa kypsyysnäytettä pidempään. Opinto-ohjaajan kanssa kävimme läpi myös aikatauluihin ja opiskelutyyliin liittyviä asioita. Vinkkinä muillekin, apua saa ja on jopa ihan suotavaa hakea. Yksin pärjäämistä korostetaan liikaa. Opettajilta saa lisäohjeita ja tarkennuksia, opinto-ohjaaja auttaa ja kuraattoreiden kanssa voi purkaa mieltä. Myös opiskelukavereista saattaa löytyä joku, joka kamppailee samanlaisten ajatusten kanssa. Rohkeasti siis, ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä.

Sen lisäksi, että tallennamme kalenteriin tenttien ajankohdat ja tehtävien palautuspäivät, tulisi sinne myös tallettaa aikaa ei millekään. Aikaa oleskeluun, aikaa liikuntaan, perheeseen, ystäviin, Netflixiin, kaikkeen siihen, mikä on vastapainona kaikelle tekemiselle. Se on yleensä ensimmäinen asia, mistä luistetaan. Vinkki, pidä kiinni yöunista. Maailman murheet ei ratkea yöllä ja vaikka essee valmistuisikin yön tunteina, niin vannon, yö on parempi käyttää nukkumiseen. Valmista tulee kyllä.

Tsemppiä kaikille opiskeluihin. Meidän aivot on erilaiset, mutta kun löytää oman tavan toimia niin kaikki on meille mahdollista.

 

Teksti Raisa

Teksti on alun perin julkaistu Monenlaiset oppijat -verkkosivulla.

Puhelinneuvonta

040 541 7696

ke ja to klo 9–11