Yksinäisyys ja kaverittomuus ovat nousseet viime vuosina yhä enemmän yleiseen keskusteluun. Yksinäisyyden negatiivisista terveysvaikutuksista on monenlaista näyttöä. Joidenkin tutkimusten mukaan yksinäisyys on terveydelle jopa tupakointia vaarallisempaa. Kaikki tietävät tupakoinnin riskit, mutta yksinäisyyden suhteen vaikutusten merkitystä ei välttämättä tiedosteta.
Nuorten yksinäisyyttä pitkään tutkinut Nina Junttila kertoo kirjassaan Kavereita nolla, että varsinkin pojilla yksinäisyyttä pidetään hyvin leimaavana, eivätkä pojat kehtaa välttämättä yksinäisyyden kokemusta tunnustaa. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan kuitenkin yli joka kymmenes yläkouluikäinen poika kokee, ettei hänellä ole yhtään hyvää ystävää.
Mikä poikien ystävyyssuhteiden rakentumista sitten vaikeuttaa? Yksi mielenkiintoinen piirre sukupuolten välisessä erossa yksinäisyyden kokemuksessa on se, että poikien kokemana emotionaalinen yksinäisyys on tyttöjä korkeampaa. Kavereita saattaa näennäisesti olla ympärillä, mutta yhteenkuuluvuuden tunnetta ei synny. On tutkittu, että pojat kyllä kaipaavat luottamuksellisia ystävyyssuhteita, mutta eivät välttämättä uskalla tätä tarvetta tuoda esiin. Poikiin liitetään vahvasti yleistäen totuuksia siitä, etteivät pojat luottamuksellisia ystävyyssuhteita kaipaa, vaan pojat viihtyvät isommissa kaveriporukoissa. Osan kohdalla tilanne voi näin ollakin, mutta ”yleisenä totuutena pojista” näin ei pidä ajatella.
Kunpa pojatkin voisivat kaveriporukoissa olla mahdollisimman paljon omia itsejään, ilman annettuja tai rakennettuja rooleja. Luotettavan ystävyyssuhteen kaipuuta ei poikienkaan kohdalla saisi pitää ”nynnyilynä”. Kuitenkin sukupuoleen liitetyt stereotypiat ohjaavat poikia toimimaan ja ajattelemaan tavalla, joka ei olisi yksilön oma luontainen valinta.
Mitä erityisiä kysymyksiä liittyy adhd-oireisten nuorten yksinäisyyteen ja kaverittomuuteen? Nuori, jolla on adhd, voi olla sosiaalisesti hyvinkin aktiivinen ja harrastaa paljon erilaisia asioita, mikä on yksi yksinäisyyttä ehkäisevä tekijä. Liittyykö adhd-oireisten nuorten kokema yksinäisyys sitten vuorovaikutustilanteiden haasteisiin? Suu ehtii sanoa ennen, kuin mieli ehtii pohtia sanojen merkitystä. Tai keskustelutilanteissa uppoutuu omiin ajatuksiin ja hetkessä onkin ”pihalla”, mistä muut ympärillä keskustelevat? Nämä ovat kysymyksiä, joihin en itse tiedä vielä vastausta. Ehkäpä kevään jälkeen tiedänkin, jos yhdessä ADHD-liiton kanssa suunnittelemamme ryhmä toteutuu. ADHD-liitossa on havaittu, että kohdennetulle ryhmätoiminnalle on tarvetta. Yhteistyössä toteuttamamme ryhmä on niille pojille, joilla on vaikeuksia löytää mielekästä vapaa-ajan tekemistä ja kaverittomuus vaivaa mieltä. Se, mitä ryhmässä tehdään, tullaan päättämään yhdessä ryhmäläisten kanssa. Jotain mielekästä tekemistä yhdessä muiden kanssa kuitenkin.
Poikien Talo on toiminut Oulussa nyt viisi vuotta. Talo on muodostunut kohtaamispaikaksi ja toimintaympäristöksi niille pojille ja nuorille miehille, jotka haluavat rakentaa uusia kaverisuhteita ja tulla hyväksytyksi omana itsenään. Poikien ja nuorten miesten HopLop Poikien Talo ei ole. Toimintaamme pidempiaikaisesti liittyvät ne pojat, jotka kaipaavat rauhallisempaa toimintaympäristöä vilkkaiden koulupäivien rinnalle. Nuorten aikuisten osalta Poikien Talo on muodostunut paikaksi, johon lähdetään tapaamaan muita ihmisiä päivinä, jolloin ei ole muuta tekemistä tai opiskelu- ja työelämässä ei koe kuuluvansa joukkoon.
Jos Poikien Talon toiminta herätti kiinnostuksen, voi meille sopia henkilökohtaisen tutustumisajan. Tutustumisajan voi varata joko soittamalla tai sähköpostilla. Yhteystiedot löytyvät netistä osoitteesta http://poikientalo-oulu.fi/esittely/
Jussi Markus
Poikien Talon johtaja
Poikien talo – Oulu / Vuolle Setlementti ry