ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd (attention deficit hyperactivity disorder) on yleinen kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireina on tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja/tai impulsiivisuus. Suomessa käytössä olevan WHO:n kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen (International Classification of Diseases) mukaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä kutsutaan yleisnimikkeellä hyperkineettiset häiriöt (F90.0). Tarkkaamattomuuspainotteisesta häiriöstä, johon ei liity yliaktiivisuuden ongelmaa, käytetään ajoittain käsitettä add (attention deficit disorder). Kirjallisuudessa ja tieteellisessä tutkimuskäytössä adhd:ta kuvataan useimmiten psykiatrisen tautiluokituksen DSM-V (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, American Psychiatric Association) mukaan.

Eri tutkimusten mukaan noin 50-90%:lla adhd-oireisista on jokin liitännäissairaus. Lapsilla ja nuorilla tavanomaisia liitännäisongelmia ovat erilaiset hieno- ja karkeamotoriikan ja aistitiedon käsittelyn ongelmat, puheen ja kielen kehityksen häiriöt, erityiset oppimisvaikeudet, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet, tic-oireet, unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ja traumaperäinen stressihäiriö. Iän myötä päihteiden käyttö voi olla runsaampaa ja päihderiippuvuuden kehittyminen on selvästi yleisempää, kuin ei adhd-oireisilla. Nuorilla ja aikuisilla korostuu ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt. Adhd ennustaa myös suurempaa riskiä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriintyminen voi johtua monista eri tekijöistä, joten adhd:n diagnosoiminen edellyttää laaja-alaista arviota. Adhd:n Käypä hoito -suosituksesta löytyy tarkat tiedot diagnosointiin liittyvistä huomioonotettavista asioista.

Adhd voi aiheuttaa monenlaista pitkäaikaista riskiä psykososiaaliselle hyvinvoinnille ja elämässä pärjäämiselle. Adhd-piirteiden on todettu olevan yhteydessä mm. muihin psykiatrisiin häiriöihin, päihderiippuvuuteen, heikompaan koulumenestykseen ja työelämässä pärjäämiseen. Toisaalta varhaiset tukitoimet ja aktiivinen hoito voivat merkittävästi vähentää negatiivisia seurannaisvaikutuksia, vahvistaa elämänlaatua ja luoda parempia edellytyksiä elämässä pärjäämiseen. Käypä hoito -suosituksen mukaisesti tukitoimet pitää aloittaa heti, kun lapsella tai nuorella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia ja ensisijainen vastuu tuen järjestämisestä on asuinkunnan peruspalveluilla ja lähiympäristöllä. Käypä hoito -suositukseen on koottu kattavasti adhd:n hoidon yleiset periaatteet, eri hoitomuotoihin liittyvät näytönastekatsaukset, hoidon porrastuksen suositukset ja hoidon arviointiin liittyvät laatukriteerit, joiden tulisi ohjata valtakunnallisesti hoidon suunnittelua ja järjestämistä.

 

Puhelinneuvonta

040 541 7696

ma-to klo 9-11