Mikä yhdistää meitä "aakkoslasten" vanhempia kaaaaaaikista eniten?

Mikä yhdistää meitä "aakkoslasten" vanhempia kaaaaaaikista eniten?

Villi veikkaus.

Heitä jotain.

Noniiiih. Tulihan se.

N e g a t i i v i n e n  p a l a u t e.

 

Wilma viestit koulusta.
Sukulaisten huomiot, että kuria tommoselle. Muiden lasten vanhemmilta, joko suoraan tai mutkan kautta, lapsi on huono esimerkki tai yhtäkkiä kukaan ei saa leikkiä sen kanssa.

 

Lapsi ei ole hiljaa. Eikä paikoillaan. Täyttää tilaa kauniilla äänellään. Ei omaa tilannetajua. Ei muista mitään. Unohtaa vaatteet kouluun, ulos, lähtee pihalle ilman kenkiä. Kiroilee kohtuuttomasti. Nauraa väärässä paikassa. Ei muista ohjeita. Ei ymmärrä ohjeita. Ohjeet, onko ne syötävää?  Onko se tyhmä? Ei toimi hyvin ryhmässä. Ei pysty suoriutumaan yksinkään. Taustahälinä häiritsee. Antaisi nyt työrauhan. Miksi pitää karata? Eikö nyt anteeksi osata pyytää? Pitää pystyä selvittämään konfliktitilanteet. Ei mitään toivoa.

Taas se löi. Joku haukkui. Lyöminen on pahempi. Muista, käännä se toinenkin poski.

Älä reagoi, toisesta korvasta sisään.

Ei kulje jonossa. Mikä siinä on vaikeeta? Repi taas läksykirjat. Jaaha, taas uusi pulpetti, vanha pistettiin p****npäreiksi.

Äikän kirjaa koristaa iso V%&#U, kauniilla käsialalla kirjoitettuna.

Miksi lapsi koko ajan korjaa, jos joku sanoo jotakin väärin. Ääntää väärin. Kuulee kaikkien muiden pikkumokat. Ei omia.

Pitäisikö opettaa lapselle, että menee vessaan ajoissa? Ei ole kiva, jos tulee housuun kesken koulupäivän. Ramppaa muuten paljon vessassa.
Ei saa kontaktia. Tuijottaa seinään. Ei suostu vastaamaan. Aikuiselle pitää vastata. Epäkunnioittavaa.

Karkailu hankaloittaa koulunkäyntiä.
Nyt on tukala tilanne. Jotain pitäisi keksiä.
Ei tätä tarvitse sietää.
Ei kutsuta synttäreille.
Pilaa ne kuitenkin.

Hallitsematon.
Hallitsematon lapsi.
Impulsiivinen.
Vajoaa ajatuksiinsa.

Omituinen lapsi.

Lapsi.

Silti lapsi.

Sun lapsi.

Sun lapsenlapsi.

Aina jonkun lapsi.

 

Tuttua?

Jotenkin veikkaan, että iso Kyllä.

Julistetaanko tämmöinen Kirjainlasten Possari?
Eli Positiiviset?

Kyllä me ihan helvetisti kuullaan sitä skeidaa.
Eletään sitä 24/7 tai ainakin 50 % ajasta.

We know our shit. We handle it.

Rakkaudesta näihin katseita ja mielipiteitä nostattaviin, yksilöllisiin tuuliviireihin.... keskeneräisiin mini-ihmisiin, joita on välillä niin vaikea rakastaa vaikeana päivänä.....mutta niin helvetin helppo hyvänä.........vedetääs tämmönen meininki päälle.

 

Me tiedetään, missä se hyvä on piilossa.
Me nähdään se mahtavuus asiassa, joka on itsestäänselvyys miljoonassa kodissa.
Mutta me tuhansissa aakkoskodeissa, juhlitaan näitä Oi Niin Mitättömiä.

Mutta meille niitä liputushetkiä.

Niitä kohtia, kun hetken oltiin "kuten muutkin".

Tyhmästi ajateltu, mutta on päiviä, kun katkerana vajoaa siihen liejuun, joka haisee kateudelta.
Niitä perheitä kohtaan, joissa ei kummallisempia haasteita löydy. Lapsilta.

Mutta ne on ohikiitäviä hetkiä, silti siinä liejussa jokainen käy. Toinen useimmin kuin toinen. Ja kumpikin on ihan fine.

Kunhan muistat, että sulle on annettu se rankka duuni. Se tyyppi, joka tarvitsee vähän enemmän.
Se tyyppi, jonka kanssa löydät ne pienet ilot.
Jolloin saatkin enemmän.
Vaatii tietyn kyvyn nähdä se katinkulta sieltä lohkareesta.

You my friend, u got the skill.

Let's use it.

 

- Läksyissä kesti vain puoli tuntia. Kahden tunnin sijaan.
Kirjoittaa muutama rivi kirjaimia. Tehdä pari laskutehtävää.
Mutta jos vihko omistaa vielä kannet, sivut ja siinä lukee ehkä vain " äikkä on homoo", sä tiedät. Tää oli nyt hyvin.

- Kun pitää lopettaa pelaaminen, jotain tulee. Aina. Säilyikö luuri ehjänä? Lensikö tabletti vain matalalennossa? Sisälsikö kirosanojen kirjo vain kaksi kirosanaa (toistettuna 87 kertaa)? Lähtikö sängystä vain petivaatteet, mutta patja pysyi asemissaan? Waaau. Vähällä selvittiin. Heitä femmat. Yhet sille.

 

- Koulumatka.....tyyppi saapui kotiin.....alle tunnissa? Oo äm gee. Joko lääkitys kohdillaan, tai yks niistä päivistä, kun skarpattiin. Yhet sillekin. Varsinkin, jos ei eksynyt matkalla. Ja puhelinta ei tarvitse etsiä reitiltä. Tai takkia. Tai pipoa. Reppu jäi kouluun? Nou hätä. Nyt imetään tää ilo tästä alle tunnin koulumatkasta ensin. Fuck the reppu. Hetken, pliis. Leikitään et sitä ei ole jooko.

 

- EIKÖ WILMASTA TULLUT TÄNÄÄN VIESTIÄ????? No nyt on lapsi joko lintsannut tai vaihtunut. Tarkistan. Venaas. Aaa, joo. Nyt näkyy, *plim!*  Juniori oli vain juossut pitkin käytävää, kesken tunnin. Sätkinyt keskellä luokkaa yksinään. Ei painimatseja. Ei koulun omaisuutta tuhottuna. Pari sille! Pakko ehkä jopa twerkkaa skidisti. Noin. Naapuri näki. Saa painajaisia..

 

- Pukeminen. Vaikka vaatekaapista olisi sisältö räjäytetty alas, mutta osa niistä osui aakkoslapsen päälle....sukat on oikein päin (mutta eriparia) ja niskalappu sojottaa leuan alla....ja tyyppi on kouluikäinen......tää on hei Hurraa ja yhet sille! Montas ollaa otettu jo? Ollaan otettu yhet jo pariin otteeseen. Otetaan kahet. Ja kerätään vaatteet pois pitkin asuntoa, takaisin kaappiin. Koska kohta alkaa aamupalatilanne.

 

- Aamupala. Pysyikö rakkauspakkaus pöydässä? Käskit vain kuusi kertaa takaisin syömään. Ilman laitteita. Syö. Syö. Syö. Mitä sä teet. Syö nyt. Sulla tulee kiire. Lähde sitte nälkäsenä, nyt pitää juosta. Eikö tyyppi sätkinyt eteisessä, että kuolee nyt nälkään? Oijoi. Nyt voit ottaa yhe.....eiku taputa itseäsi olalle välillä. Jesss. Kyllä on taitava lapsi. Oi tätä onnea. Ai kato, se unohti reppunsa. Ja avaimet. Ja luurin. No, mutta sentään se juoksee hei, kovaa meneekin.

 

Väärään suuntaan.

Voi v%&#u.

Mutta hei.

Tuntee elävänsä, eikö?

Mikään ei yllätä enää, eiks vaan?

 

Susta on kehittynyt valpas ihmistuntija. Jatkuva varpaillaan olo tekee ihmisestä herkän tulkitsemaan ihmisiä. Omaa lastaan, ja siinä sivussa opit lukemaan muitakin. Ihan vahingossa.

 

Bonustaito.

 

Musta on tullut mestari.

Kun joutuu lapsensa tuuliviiriä tarkkailemaan, miettiä milloin on ehkä huono hetki sanoa mitäkin...tehdä mitäkin....lähteä minnekään....se  pikku kyky pysyy kuin purkka perseessä.

Jonka vuoksi monen ihmisen kuori häiritsee. Kun pinnan alta kuplii kakkaa.

Ja lastani lainaten : V#!&u joojoo. Iha just.

Että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.

Saada aikaan valmiita, boxiin mahtuvia ihmisiä.

 

Näiltä oppii paljon. Joka päivä.

Ja jos ei jokaikinenpäivä heiltä, niin oppii itsestään.

Kannattiko kilahtaa. Miksi mä huusin, ei se voi itselleen mitään.

Hoidimpa tänään hyvin hommat.

Olipa hyvä päivä.

 

Kunnes katsot Wilman.

 

Teksti Mommy Be Good