Kannatti soittaa Elinalle - Kestilän vankilassa adhd-tietämys lisääntyi keväällä 2017

Kannatti soittaa Elinalle - Kestilän vankilassa adhd-tietämys lisääntyi keväällä 2017

”Sori, sori, sori! Uppoudun Valma-kurssilla tehtävääni, niin en muistanut tätä vastaanottoaikaa. Hei, sinähän olet käynyt kampaajalla, vau. Katsotaanko, moneltako linja-auto lähtee Ouluun?”

Näin saattaa alkaa vangille varattu yksilökeskusteluaika.

Sitten teemme niin, että käymme kymmenen minuuttia päivänpolttavia aiheita ja sen jälkeen aloitamme ohjelman, jolloin pysytään aiheessa tunti.

 

Vankilassa on kaikkien tärkeää noudattaa annettuja sääntöjä ja ohjeita. Täällä avovankilassa jää paljon muistamista vangin omalle vastuulle; herääminen, kurssille lähtö, sovitut käynnit ohjaajilla, ruokailut, vapaa-ajan toimintoihin osallistuminen jne. Kannustamme omien asioiden hoitamiseen varsinkin, kun suurin osa meiltä Kestilän vankilasta vapautuu valvotun koevapauden kautta. Olemme huomanneet, että mitä enemmän vanki valmistelee omatoimisesti vapautumistaan, sen paremmin elämä lähtee sujumaan siviilissä. Nyt adhd-tietämykseni lisääntyessä ymmärrän, että osalle vapautumisen tai valvottuun koevapauteen lähdön suunnitteleminen täytyy ”palastella” pienempiin kokonaisuuksiin, jotta asiat pysyvät hallinnassa.

 

Ohjaajana joudun joskus pohtimaan, miten menetellä, kun vankien mielialat vaihtelevat valtavasta touhukkuudesta ja innokkuudesta kiukutteluun, kun mikään ei etene tai kukaan ei auta, tunnelmiin. Onhan meillä toki tietoa, että adhd-oireisia on vankien joukossa. Suomalaisessa väitöskirjatutkimuksessa on arvioitu, että vangeista jopa 50 %:lla olisi adhd-piirteitä aina diagnoosiin saakka (Arki haltuun – apua ADHD-oireisiin käsikirja. KRITS). Tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus voivat aiheuttaa monenlaista hämmennystä niin henkilökunnan kuin vankitovereidenkin keskuudessa. Mitä enemmän olen saanut tietoa adhd:stä, sitä enemmän nostan hattua adhd-oireisille vangeille, jotka keksivät päivittäin ratkaisuja, miten selvitä vastaantulevista vaikeuksista.

 

Vankilassa pidetään yksilötyön lisäksi myös erilaisia ryhmiä. Mieleeni tulee Suuttumuksen Hallinta (SuHa) –ryhmä, johon sattui ilmeisesti useampi adhd-oireinen. Ohjaajaparini kanssa havaitsimme hyväksi, aamupäivän kestävässä ryhmässä, alle tunnin välein pidettävät tauot. Ja lyhyet tauot myös onnistuivat. Tupakalta tultiin heti takaisin luokkaan. Ei eksytty tekemään muuta. Stressipallot olivat kovassa käytössä. Välillä niitä tietysti heiteltiin, yksi lähes halkaistiin (mitähän täällä sisällä on), yksi näytti keikkuvan gollege-housujen vyötärönkiristysnauhassa (nauhan pää oli työnnetty pallon sisään). Aluksi ryhmä tuntui tosi haastavalta, kun kaikilla oli paljon asiaa. Ja juttuja pulpahti suusta ilman erityistä suodatinta. Siltä se ainakin välillä tuntui. Kerrottiin myös tunteella asioista ja kokemuksista. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Yksi kaatui tuolinsa kanssa selälleen pitkin lattiaa kesken tunnin. Aikaa myöten ryhmä osoittautui kuitenkin oikein innostavaksi ja motivoituneeksi. Nyt ymmärrän, että ohjaajien jämäkkyys ja laadittu struktuuri auttoivat koko porukkaa ja varsinkin adhd-oireisia. Ymmärsimme myös joustaa joissakin asioissa, esim. jos ei halunnut istua pöydän ääressä, sai istua nurkassa jalat toisella tuolilla.

 

Monilla vangeilla on rangaistusajan suunnitelmassa joku elämänhallintaan liittyvä tavoite. Adhd-asioiden käsittely vankeusaikana vastaa tavoitteeseen. Moni on vielä aikuisenakin ymmällään, mikä minua oikein vaivaa, miksi elämä menee koko ajan aivan mullinmallin. No, onneksi nyt vankilassa asiaa voi käsitellä.

 

Keväällä 2017 täällä Kestilän vankilassa siis pidettiin vangeille adhd-kurssi (10 teemaa = 10 kertaa). Ohjaajina toimivat ADHD-liiton Elina ja vankilan ohjaaja Päivi. Käsikirjana Kriminaalihuollon tukisäätiön käsikirja Arki haltuun – apua ADHD-oireisiin. Kurssille saivat ilmoittautua kaikki asiasta kiinnostuneet ja hienosti kertyi pienryhmä; viisi itseilmoittautunutta. Elinalla oli mukana erilaisia hypisteltäviä tavaroita, mutta värittäminen vei voiton. Olin todella yllättynyt, miten ryhmäläiset osallistuivat koko ajan, vaikka värittivätkin tarmokkaasti. Ehdottelin myös Elinalle, että pidetäänkö samana päivänä kaksi teemaa peräkkäin. Onneksi ammattilainen piti jämäkästi kiinni yhdestä teemasta päivässä, koska osa ryhmäläisistä kertoi olevansa aivan uuvuksissa ryhmän jälkeen.

 

Elina piti adhd-infon myös vankilan henkilökunnalle ja täällä työskenteleville Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston opettajille. Saimme myös paljon materiaalia jaettavaksi niin vangeille kuin henkilökunnallekin.

 

Kurssilla käsitellyt asiat sivusivat kaikki läheisesti kurssilaisten omaa elämää. Palautteen mukaan kiinnostavin osio oli Impulsiivisuus ja elämyshakuisuus. Itselleni oli mieluisin, vahvuudet, voimavarat ja tulevaisuus. Tuntui, että kurssilaiset oivalsivat, että heissä on todella niitä vahvuuksiakin.

 

Kyllähän adhd-oireisen spontaanius, välittömyys ja avoimuus ovat monesti niitä hurmaavia ominaisuuksia, jotka saavat työpäivinä hymyn suupieliin ja asiat vauhdilla etenemään.

 

Kaiken kaikkiaan oli järkevää ottaa ensimmäiselle adhd-kurssille ohjaajapariksi ammattilainen. Nyt on hyvä jatkaa töitä täällä vankilassa ja tiedän, että Elinalle soittamalla saan konsultointiapua.

 

Kestilän vankilassa 8.5.2017
Päivi Helander, ohjaaja