Adhd ja talous

Adhd ja talous

Kerron tässä, mitä haasteita talouden ylläpidossa on adhd-aikuisen näkökulmasta. Nämä lähinnä asioita, joita itse olen arjessani kohdannut. Käytän tässä blogissa meistä nimitystä ”oireinen”. Se, miten minä olen kokenut, ei välttämättä tarkoita, että sinäkin olet kokenut samalla tavalla, mutta toivon, että löydät jotain tuttua tästä tekstistäni. Samalla terapoin itseäni kirjoittamalla aiheesta.

Pohjaksi tekstilleni olen lukenut Takuusäätiön esitteitä (www.takuusaatio.fi) ja oppaita sekä kerrannut adhd:hen liittyvää problematiikkaa ADHD-liiton nettisivuilta, kirjoista ja oppaista. Talouden hallinnan vaikeuksien syyt voivat olla moninkertaiset meillä oireisilla. Yleensähän talousvaikeuksiin ajaudutaan elämän kriisien yhteydessä ilman adhd-diagnoosiakin. Tyypillisiä syitä talousvaikeuksille ovat ero, sairaus, työkyvyttömyys, rahapeli- tai päihde riippuvuus, toisen puolesta velkaantuminen, pienituloisuus tai talousosaamisen puute.

 

Talouden ylläpito on muutakin, kuin ostamista ja maksamista. Taloudellisuus voi olla myös elämäntapa. Voi säästää sähkössä, vedessä, auton käytössä yms. Hyviä apuja talouden hallintaan löytyy esim. Takuusäätiön Penno sovelluksesta (https://penno.fi/home) tai vastaavasti osuuspankin Pivo (https://uusi.op.fi/verkkopalveluiden-kaytto/pivo)

 

Meille oireisille adhd-diagnoosi tuo kokonaisvaltaisesti haasteita arkeen. Nykyään päällekkäisten lainojen ottaminen sekä ostosten teko on helppoa hetken mielijohteesta netistä hiirtä klikkaamalla. Itse olen tehnyt nuorena aikuisena isojakin päätöksiä ja hankintoja sen enempää miettimättä kannattaako vai ei, pystynkö maksamaan tai haluanko ihan oikeasti uuden auton, muuttaa tai lomailla. Sokerina päälle elämyshakuisuus, jota meissä esiintyy. Olen aina nauttinut elämyksistä. Minua on myös jollain ihmeellisellä tavalla kiinnostanut se, miltä lähipiirin naama näyttää, kun olen tehnyt jonkun päätöksen. Olen lapsesta asti tottunut pienen kylän kasvattina siihen, että tekemisiäni ja sanomisiani ihmeteltiin. Kauhistelu kuului pienen maalaiskylän kulttuuriin. Murrosikäisenä häpeä tekemisistäni väistyi ja tilalle tuli pieni itse ironia, kuin pienen lapsen uhma. Nopeat ratkaisut toivat kuitenkin ahdistusta jälkikäteen, kun tajusin tehneeni turhan nopeasti päätöksiä. Olin taas mokannut ja jouduin miettimään, miten selviän tilanteesta.

 

Suunnitelmallisuus, jota talouden hallinta vaatisi on vaikeaa. Jos tekisin suunnitelman, minun täytyisi seurata sitä sekä pitää siitä kiinni. Se vaatisi minulta suuria ponnistuksia. Asian täytyisi olla todella mielenkiintoinen sekä minulla roppakaupalla motivaatiota, että pystyn toteuttamaan suunnitelmiani. Jatkuva aktiivisuuden ja tarkkaavuuden ylläpitäminen vie voimia sen verran, että tulee tehtyä vain ne asiat, jotka pysyvät aivokopassani päällimmäisenä eli ovat mielenkiintoisia. Voin kuitenkin kalenteroida asioita google kalenteriin, sekä suunnitella aamulla yhden kokonaisen päivän. Koen sen hyväksi arjen hallinnassa.  Ostoslistan teko ennen kauppaan lähtöä auttaa asiaa. Käsin kirjoittaminen on kuitenkin minulle työlästä. Kauppaan mentyäni saattaa käydä niin, että ostan ihan mitä mieli tekee juuri silloin. Yksi hyvä keino, on mennä kauppaan heti ruokailun jälkeen, silloin tulee ostettua vähän. Voisin tietysti miettiä halpoja harrastuksia, mutta pääsääntöisesti halpa on myös tylsää. Tahdon elämyksiä! Kävelystä/juoksemisesta tykkään, jota myös teen aika paljon ja ihan ilmaiseksi.

 

Aloittamisen vaikeus vaikuttaa myös arjen hallinnassa. Itselläni se verkkopankki odottaa, mutta usein joudun tekemään kovasti töitä saadakseni itseni istumaan koneelle, avaamaan verkkopankin ja naputtamaan laskuni sinne. No, miksi? No siksi, kun se on tylsää. Tykkään hoitaa asiani niin, ettei tule muistutuksia ja perimisiä, mutta en tahdo tyhjentää tiliäni hetkessä maksamalla laskuja. Aah mikä tunne, kun saa kaikki maksettua, vaikka se tietääkin köyhyyttä seuraavat kolme viikkoa. Olen pystynyt pitämään luottotietoni aina kunnossa, mutta se on vaatinut ponnistelua ja asian tiedostamista.

 

Hyppiminen asiasta toiseen. Teen monesti hienoja suunnitelmia, mutta kesken kaiken hyppään johonkin toiseen tehtävään. Saatan muistaa viikon päästä, että ai niin joo, tuokin oli työn alla. Pitkäjänteisyyden ja em. motivaation puuttuminen haastaa, en jaksa alkaa miettimään kovin monimutkaisia asioita. En vaan halua palata asiaan, jos se ei ole mielekästä. Häiriinnyn myös herkästi jotakin tehdessäni esim. laskuja maksaessani, teenkin sen yleensä yksin kotona ollessani. Olen parhaimmillani, kun saan tehdä yksin. Levoton olo pahentaa suunnittelua, jos ei pysty rauhoittumaan paikalleen. Nuorempana kärsin myös levottomista jaloista. Koita siinä sitten istua paikoillaan.

 

Jumittuminen johonkin aiheuttaa sen, että ajatukset harhautuu eri poluille. Vapaapäivänä kotona saatan aloittaa useita tehtäviä ja illalla huomaan, etten ole saanut mitään tehtyä loppuun asti. Lapset keskeyttävät minut lukuisia kertoja, mikä keskeyttää myös tehtävän sekä vie ajatukset muualle. Olin peruskoulussa se hiljainen tunnilla istuja, joka ei tiennyt ollenkaan, mistä opettaja puhui. Katselin ulos ja ajatus lensi jossain ihan muualla. Sain kyllä aikani kulumaan hyvin niinkin, ei mitään ongelmaa. Muistini mukaan kolmannella luokalla minusta alkoi tuntua, että opettaja puhui eri kieltä. En ymmärtänyt, mitä hän sanoi, enkä viitsinyt osoittaa tyhmyyttäni kysymällä. Kun ponnistelen esim. palaverissa, voisin heti sen jälkeen mennä nukkumaan. Olen niin väsynyt, kun olen joutunut kuuntelemaan tarkkaavaisesti.

 

Voin sanoa, että talouden hallintaa voi oppia. Itse olen oppinut paljon. Diagnoosin saamisen jälkeen, olen oppinut tuntemaan itseäni ja löytänyt keinoja myös taloudenhallintaan. Ennen diagnoosia meni paljon aikaa siihen ihmettelyyn, miksi lyön päätä seinään kerta toisensa jälkeen. Nykyään tiedostan arjessa melko hyvin heikoimmat lenkkini. Olen oppinut hallitsemaan arkea tietoisuuden avulla. Esim. puhelinmyyjät, joilta voisin vahingossa tilata, en vastaa heille ollenkaan. No, siinä voi mennä ohi joku tärkeämpikin puhelu, mutta minut tavoittaa viestillä sekä s-postilla.

 

Kaikesta infosta ja kehittymisestäni kiitän ADHD-liittoa, ammattinsa puolesta asiaan perehtyneitä sekä vertaisia, jotka näistä aiheista jaksavat puhua ja kirjoittaa. Tiedän, etten ole yksin, meitä on monia. Olen tullut oireitteni kanssa sinuksi. Itsetuntoni on myös parantunut, olen oppinut luottamaan itseeni, en ole enää se ikuinen epäonnistuja. Tsemppiä itse kullekin, meissä on paljon hienoja luonteenpiirteitä ja elämä on loppujen lopuksi ihan huippu juttu. Rinta rottingille ja kohti uusi haasteita!

 

Teksti Tuplis