Välittäminen, vuorovaikutus ja voimavarat

Välittäminen, vuorovaikutus ja voimavarat

Adhd-oireisessa perheessä vanhemmuuden voisi ajatella pitävän sisällään erityisesti kolme vahvaa V-kirjainta: välittäminen, vuorovaikutus ja voimavarat.

 

Välittäminen

Adhd-oireinen lapsi kohtaa usein epäonnistumisia enemmän kuin ikätoverinsa. Epäonnistumiset ja ympäristön negatiivinen palaute vaikuttavat herkästi kehittyvään itsetuntoon. Jotkut lapset pukevat kokemansa riipaisevasti sanoiksi: ”Kukaan ei voi tykätä musta”. On siis tärkeää, että adhd-oireinen lapsi saa tuntea olevansa rakastettu useasti sanoin ja teoin. Adhd-oireisen lapsen kanssa keskitytään lapsen toimintaan ja annamme hänelle palautetta tekemisen mukaan. Positiivisen palautteen antaminen on oikein ja tukee lapsen oppimista. Toisaalta joskus olisi hyvä seisahtua ja kertoa kuinka paljon rakastaa lasta ihan vain hänen olemassa olostaan. Hän on rakas, juuri sellaisena kuin on!

 

Vuorovaikutus

Toimivalla vuorovaikutuksella on tärkeä rooli niin ihmissuhteissa, kuin myös käyttäytymisen säätelyn oppimisessa. Kun lapsen käytös on haastavaa, voidaan ajatella pulman olevan vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista lapsen ja vanhemman välillä. Vanhemman lämpimän, lasta arvostavan ja johdonmukaisen ohjauksen avulla, lapsi oppii säätelemään omaa käyttäytymistään ja tunteitaan. Vanhempana on hyvä miettiä oman toiminnan punaisia lankoja, esim:

 

  • Millainen kontakti välillämme on, katsommeko silmiin, vai pitäisikö lapsi pysäyttää ja koskettaa häntä viestin perille saamiseksi?
  • Olenko itse läsnä lapselleni, kuuntelenko ja huomioinko mitä hän minulle viestittää?
  • Annanko lyhyet, pilkotut ja konkreettiset ohjeet lapselle?
  • Muistanko olla johdonmukainen ja antaa lapselle palautetta välittömästi sanoin, elein, palkinnoin?
  • Osaanko ennakoida tapahtumia lapselleni, esim. kerron kuinka viiden minuutin kuluttua leikkiminen täytyy lopettaa. Entä ymmärtääkö lapseni ylipäätänsä mitä on 5 minuuttia?
  • Voisinko käyttää kuvia tai piirustuksia tulevien tapahtumien tai jo tapahtuneiden ristiriitojen selventämiseen?
  • Tietääkö lapseni miten hänen tulisi toimia? Ovatko sääntömme selkeitä?
  • Selviäisikö sekä lapsi että minä paremmin, jos suuttumisen tai moittimisen sijaan luovisimme joskus huumorilla hermoja kiristävän tilanteen läpi?
  • Miten puhun lapselleni? Millaisella äänensävyllä ja voimakkuudella? Enhän vain muistuta kohta rikkinäistä levysoitinta jatkuvalla muistuttamisella ja nalkuttamisella? Voisiko lasta sen sijaan johdata toimissaan hellästi eteenpäin eleellä, kosketuksella, näyttämällä kuvaa tai kysymällä ”Mitä seuraavaksi pitää tehdä?”

 

Omaan perheneuvolaan kannattaa olla myös yhteydessä, sillä sieltä voi saada apua vuorovaikutukseen ja esim. vanhempainohjausta. Perheneuvolasta voi saada tukea myös eri ammattialojen osaajilta kuten sosiaalityöntekijältä, psykologilta tai lastenpsykiatrilta. Lisää vinkkejä adhd-oireisen lapsen ohjaamiseen arjessa on Käypä hoito suosituksessa www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01783 sekä Arki toimimaan -oppaassa (katso liitetiedosto sivun alalaidasta). Kuvia kommunikoinnin tueksi, päiväjärjestyksen selkeyttämiseksi tai jonkin muun toiminnan (esim. vessassa käynti, ruokailu, pukeminen jne.) ohjaamiseksi saa Papunetin kuvapankista: www.papunet.net.

 

Huoneen taulu -linkki tulostettavaksi Yritetään yhdessä (ADHD-lehti 4/2007)(tiedosto pdf-muodossa, n. 85 kt)

 

Voimavarat

Tiedämme adhd-oireisen lapsen lisäävän vanhempien stressiä ja kuormittavan perhettä. Vanhempien väsyneisyys ja stressaantuneisuus saattaa heijastua negatiivisesti kasvatuskäytäntöihin. Siksi on tärkeää huolehtia kaiken muun keskellä myös itsestään.  Käypähoito suosituksessa www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061#s13 linjataan, että vanhempien hyvinvointia ja jaksamista pitää tukea.  Perheet ovat saaneet tukea jaksamiseensa esim. osallistumalla ADHD-liiton jäsenyhdistysten toimintaan,  ja sosiaalitoimen kautta esim. saamalla tukihenkilön tai –perheen tai perhetyötä. Adhd-oireisilla perheillä on mahdollisuus hakea tilapäistä perhelomituspalvelua Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä www.kvps.fi.

 

Tiukasti ongelmiin keskittyminen heikentää voimavarojamme ja kykyämme toimia rakentavasti.  Olisi tärkeää, että pystyisimme itse ohjaamaan ajatuksiamme positiiviseen ja näkemään hyviä asioita ympärillämme. Ongelmien sijaan ajatusten lähtökohdaksi voisi ottaa lapsen, perheen ja oman itsensä vahvuudet, mitä osaamme jo, mikä toimii meillä ja mistä kaikesta saamme iloa elämään. Mennyttä ei kannata murehtia, olennaisempaa on suunnata tulevaisuuteen ja todeta mitä tapahtuneesta voi oppia tai miten voisi seuraavan kerran toimia.