Terveydenhuollon ammattilaisille

Terveydenhuollon ammattilaisille

Adhd

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd (attention deficit hyperactivity disorder) on yleinen kehityksellinen neuropsykiatrinen tila, jonka ydinoireina on tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja/tai impulsiivisuus. Suomessa käytössä olevan WHO:n kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen (International Classification of Diseases) mukaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä kutsutaan yleisnimikkeellä hyperkineettiset häiriöt (F90.0). Tarkkaamattomuuspainotteisesta häiriöstä, johon ei liity yliaktiivisuuden ongelmaa, käytetään ajoittain käsitettä add (attention deficit disorder). Kirjallisuudessa ja tieteellisessä tutkimuskäytössä adhd:ta kuvataan useimmiten psykiatrisen tautiluokituksen DSM-V (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, American Psychiatric Association) mukaan. (linkki diagnoosikriteereihin)

 

Esiintyvyys ja etiologia

Adhd:n esiintyvyys on vaihdellut eri tutkimuksissa mm. käytetyistä kriteereistä riippuen. Noin 5 %:lla lapsista ja nuorista on diagnostiset kriteerit täyttävä adhd. Adhd diagnoosit ovat lisääntyneet, mutta siihen on ajateltu vaikuttavan esimerkiksi lisääntynyt tietoisuus asiasta ja diagnoosikriteereiden muuttuminen, kuin niinkään se, että adhd-oireet olisivat sinällään lisääntyneet. Adhd:n esiintyvyys iän myötä pienenee. Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireet usein lievittyvät, mutta tarkkaamattomuuden piirteet ovat pysyvämpiä. Aikuisuudessa usein korostuu myös korkeampiin aivotoimintoihin liittyvät oman toiminnan ohjaamisen ongelmat (executiiviset toiminnot), mitkä voivat aiheuttaa tuntuvaa haittaa päivittäisissä toiminnoissa, opiskelussa ja/tai työelämässä selviämiseen, vaikka diagnoosikriteerit eivät aikuisiällä enää täyttyisikään. Adhd:n esiintyvyys aikuisväestöllä on vaihdellut keskimäärin 2-5 %:n välillä.

 

Adhd:n kehittymiseen ja ilmiasuun vaikuttaa perinnölliset ja ympäristötekijät. Perinnöllisillä tekijöillä ja erityisesti aivojen välittäjäaine dopamiinin aineenvaihduntaa säätelevillä geeneillä ajatellaan olevan iso rooli adhd:n ilmenemisessä. Myös serotoniinin säätelyyn vaikuttavat geenit voivat vaikuttaa adhd:n muovautumiseen. Geneettinen alttius adhd:n ilmenemiseen voi aktivoitua esimerkiksi epäsuotuisan kasvuympäristön tuloksena. Geenien ja ympäristön yhteisvaikutus vaikuttaa oirekuvan muotoutumiseen ja etenkin mahdollisten liitännäisoireiden ilmaantumiseen. Tämän lisäksi erilaiset raskaudenaikaiset tai synnynnäiset rakenteelliset tekijät ja keskushermoston toiminnalliset poikkeavuudet voivat vaikuttaa adhd:n muovautumiseen. Raskaudenaikainen äidin päihteiden käyttö tai stressi lisäävät lapsen adhd:n riskiä.