Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oireet eivät ala aikuisuudessa, vaan niiden ”juuret” ovat jo lapsuudessa. Voi kuitenkin olla, että aikuisuudessa oirekuva voi haitata enemmän elämää, jolloin aikuinen vasta ohjautuu tarkempiin tutkimuksiin. Toisaalta lapsuudessa diagnosoitu adhd voi usein lievittyä oirekuvaltaan aikuisuuteen tultaessa ja oireet eivät ehkä aiheuta enää merkittävää haittaa henkilölle. Aikuisiässä adhd:n esiintyvyys on vaihdellut tutkimuksista riippuen noin 2-4 %:n välillä.

Aikuiselle tehtävä adhd-diagnoosi edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta. Tutkimuksessa käytetään haastattelua, kyselylomakkeita ja systemaattista tiedonkeruuta. Lääkärin tutkimuksen lisäksi tarvitaan usein esimerkiksi neuropsykologin tutkimusta kartoittamaan henkilön neurokognitiivisia vahvuuksia ja vaikeuksia.

Adhd:hen liittyy usein muita neurologisia ja psykiatrisia liitännäisdiagnooseja kuten oppimisvaikeuksia, masennusta ja ahdistuneisuutta, joten liitännäissairauksien selvittely osana diagnostiikkaa on usein keskeistä.

Hoito ja kuntoutus

Mikäli adhd-oireet aiheuttavat merkittävää haittaa henkilön toimintakyvylle aikuisuudessa, niiden hoito on tarpeellista ja kannattavaa. Asianmukainen hoito voi merkittävästi edistää henkilön toimintakykyä ja hyvinvointia. Hoito ja kuntoutus tulee suunnitella yksilöllisesti ja se voi sisältää esimerkiksi:

  • neuvontaa (psykoedukaatio)
  • kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa
  • valmennusta tai ohjausta jäsentämään päivittäisiä toimintoja
  • vertaistukea
  • sopeutumisvalmennusta
  • lääkehoitoa

Lisätietoja adhd:stä: Adhd:n Käypä hoito -suositus

Apuja ja vinkkejä arkeen saat muun muassa ADHD-liiton ”Aikuisen arki toimimaan -oppaasta”

Puhelinneuvonta

040 541 7696

ma-to klo 9-11